torstai 16. elokuuta 2012

Roopen ja Rollen eka viikon elämää


Ensimmäisen yön pojat nukkuivat olohuoneeseen pystytetyssä aitauksessa ja minä nukuin sohvalla vieressä. Toisen yön yritin nukkua omassa sängyssä, mutta kun yöllä alkoi noin klo 1.00 kuulua vikinää, niin menin vielä sohvalle viereen ja se riittikin pojille eli nukkuivat loppuyön tosi rauhallisesti. Kolmannen yön ja siitä seuraavat yöt pojat nukkuivat makuuhuoneemme vieressä olevan pesuhuoneen lattialle pystytetyssä toisessa aitauksessa. Pidin makuuhuoneestamme pesuhuoneeseen vievää ovea auki, jotta tietävät minun olevan lähellä. Hyvin nukkuivatkin ensimmäiset yöt ja varsinkin keskiviikkona kerkesin jo kovasti ihastella heidän yörauhallisuuttaan, kunnes keskiviikon ja torstain välinen yö olikin sitten yhtä vikinää lähes koko ajan :( Annoin poikien vikistä ja yritin vain nukkua ja varmaan siinä pari kolme tuntia tuli sitten yhtenäistä unta vedettyä ;)

Tyttäreni hoiti poikia alkuviikon. Itse heräsin viikolla jo klo 6.00, jotta ehdin syöttää, ulkoiluttaa ja leikittää poikia. Sen jälkeen laitoin ne olohuoneen aitaukseen, jossa jatkoivatkin unia siihen asti, että tyttäreni noin klo 10.00 heräsi niiden kanssa touhuamaan.

Näin rentona sitä oltiin sitten sen jälkeen kun oli leikitty päiväleikit tyttären kanssa :D

Keskiviikkona ostettiin pojille vähän tyylikkäämmät ruokakupit ja isompi vesikuppi.

 Ensin kuppeja katsottiin vähän arastellen, mutta kyllä se ruoka niistä sitten hyvin maistui. Vähän kun lisäsi raejuustoa ruokaan, niin syömiseen keskittyminen onnistui paremmin.

 Ystävämme Mervi toi pojille pieniä maukkaita pentukoiran luita, joita kaluttiinkin pitkään ja keskittyneesti. Kumpikin omaansa vaikka yleensä kaikista leluista yms. kiinnosti vain juuri se mikä toisella oli. Yleensä isompi poika eli Rolle voitti leikit ja sai lelut ja herkut pienemmältä helposti itselleen.

Voiko suloisempaa olla! Pikku Roope....


....ja Rolle!

Roopen korvat ovat pienemmät ja olivat jo yorkkirodun mukaisesti pystyssä jo meille tullessa. Roopen korvat nousivat noin yhdeksän viikon ikäisenä.

Aika pian alettiin harjoitella hyppyjä terassille. Se hyppely ei ole vielä näin pienille pojille hyväksi, joten alkoikin olla aika vahtiminen, että pojat pysyisi nurmikolla.

Niin mukavaa se hyppiminen olisi ja isompi sen jo aika pian oppikin, mutta ei aikaakaan kun pieni töppöjalkakin siinä onnistui!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti